losing control

Hepsanssaa. Tässä on tullut viimeisen viikon aikana vähän syötyä, itse asiassa aika paljonkin... Ruokaa on mätätty naamaan reppaasti ja karkkia vedetty ihan liikaa. Kaikenlisäksi mentiin lauantaina poikakaverin perheen kanssa heidän tuttujen luokse viettämään iltaa ja siellä tietenkin juotiin alkomahoolia ja mentiinhän sitä baariinkin. Sunnuntaina myös illalla alkoi juominen ja suunta oli baariin. Maanantai ja tiistaikin meni vielä vähän köppäsesti, mutta eileen kävin puntarilla, niin ei se onneksi näyttänyt 59 enempää. Eileen söinkin jo maltillisemmin, mutta en ole tänään päässyt käymään puntarilla niin en tiedä painoa.

Lauantaina kaveri pitää seksiväline kutsut niin sinne olen menossa, mutta olen kovasti päättänyt etten juo ja mene baariin, nyt vaan pitäisi keksiä mitä itse joisin ja söisin silloin. Kutsut ovat nyyttäri meiningillä, enkä tiedä mitä veisin sinne... No tulen varmaan ainakin sen jälkeen kirjottelemaan tänne miten sujui lupausten kanssa.

Ja sitten se yksi asia, eli 30ds, se nyt on jäänyt kokonaan pois sen jälkeen kun olin kipeänä. Alotan sen myös tämän viikon aikana uusiksi, vielä kerkee ennen kesää. Pitää tosta mahan päältä saada tuo läski kerros vaan pois ensiks... Tiukkaa voi tehdä kun se tuntuu niin tiukassa siinä olevan. Olo on tommonen ku tuos kuvas, lihakset tuntuu, mutta päällä on liikaa löysää. Avain tähän olisi syödä vielä paremmin ja liikkua, juoda vettä ja tehdä 30ds.

Pikku hiljaa pikku hiljaa...

Olen taas kipeänä, eihän viime kerroista ole kuin kolme ja viisi viikkoa. Tällä kertaa meitillä on kuumetta, yskä ja nokka vuotaa ku seula. Sain onneksi tämän ja huomisen saikkua.

Laihduttamiseni on alkanut vihdoin ja viimein alkanut tepsiä. Paino on nyt siinä 63 hujakoissa ja vyötärön ympärys on kaventunut noin neljä senttiä, joten enköhän pääse siihen tavoitteeseenikin joskus. Olen karsinut syömisiäni paljon ja sen lisäksi olen liikkunut enemmän kuin aiemmin. Olen sallinut itselleni hiukan karkkeja jos olen pysynyt päivä tavoitteessa.

Lääkkeitä lääkkeiden perään naistenpäivänä

Viime viikko on tehty taas tiuhaan tahtiin töitä, varsinkin viikonloppu. Perjantaina töitä oli 16-22, mutta pääsin jo 21:15 kun oli niin kuollutta. Töistä suuntasin kaverin kaverin luokse bileisiin. En kyllä ole varma voiko niitä bileiksi sanoa, mutta yhden jätkän 22v. synttärit kumminkin viinan kanssa nautittuna ja siitä baariin jatkettuna. Lauantaina olin töissä ensin 17-00:30 ja sitten 01:30-05:30 ja kävellen 4km kotiin ja viideksi tunniksi nukkumaan ja sunnuntaina töitä 14-21. Joten nyt on työntäyteinen viikonloppu takana.
Mutta kaikessa työnteossa ja juhlimisessa on näköjään kääntöpuolensa; olen taas kipeänä. Kaksi viikkoa sitten olin saikulla koska pihahdustakaan ei kuulunut yrittäessäni puhua ja kurkku oli turvonnut. Silloin en saanut mitään lääkkeitä, mutta sen jälkeen nokka on vuotanut koko ajan ja nyt se iski takaisin pahempana. Minulla on (ilmeisesti) korvatulehdus, kurkku edelleen paisuksissa, kaamea kurkkua raastava yskä ja nieleskellessä sattuu korvaan ja kurkkuun. Tänään kävin työterkkarissa aivan ihmeellisellä lääkärillä jolle en enää ikinä halua. Menin sinne sisään se katsoi kurkun ja korvan ja lykkäs pinon reseptejä ja lähetti mut matkohini. Saikkuakin sain vaan 3 päivää vaikka pyysin reilusti, että selviän hengissä kirjotuksiin ens viikolla.

Mun lääke arsenaali: yskänlääke, nenäsumute, tulehdukipulääke, antibiootit ja panadolin korvike.

Tällä viikolla minulla olisi oikeasti ollut aikaa käydä salilla ja liikkua kunnolla, mutta sinne jäi nyt nekin suunnitelmat kun kipeäks kerran tuli, helevetti soikoon. Toivottavasti muilla menee paremmin.

Joka tapauksessa hyvää naistenpäivää ja laskiaistiistaita :D

almost withered away

...jatkuu
Sairaalloisten lihavien vastakohtahan on sairaalloisen laihat. Ihmiset jotka syövät liian vähän ja liikkuvat liikaa ja näkevät itsensä liian lihavina vaikka ovat jo liian laihoja. Luut sojottavat nahan alta ja lihaksia ei enää ole.

 Tässä esimerkki siitä miten anoreksiasta kärsivät usein näkevät itsensä.

Marraskuussa menehtynyt näyttelijä ja malli Isabelle Caro

Syömishäiriöistä, varsinkin näin pahoista kärsivät ovat vain luurankoja joilla on nahka vielä päällä. En ymmärrä kuinka hekään voivat elää. Energiaa he eivät saa pahemmin mistää joten jaksaminen on heikossa. Ihme kuinka he eivät ole tuohon mennessä kuihtuneet pois. Luulisi, että he menevät rikki pelkästä hipaisusta. Ylempänä on pari kuvaa ranskalaisesta Isabella Carosta joka on menehtynyt viime marraskuussa vain 28 -vuotiaana. Hän on taistellut anoreksian kanssa 13 -vuotiaasta asti.